Reija Ypyä kävelee juna-asemalla laiturilla. Takana pysähtyneenä lähijuna.

Reija Ypyä: ”Ihanaa, kohta ollaan Mikkelissä!”

Kun Reija Ypyä suuntaa mökilleen Puumalaan, matka taittuu julkisilla. Helsinkiläiselle freelance-toimittajalle junamatkailu ei ole vain tapa päästä perille, vaan tärkeä osa mökkeilyä ja elämää ylipäänsä. Siksi uudet ratayhteydet herättävät hänessä toiveikkuutta.

Minulla on pieni ja vaatimaton kesämökki Puumalassa. Vaikka mökki on hyvin pelkistetty, paikka Saimaan rannalla on minulle todella tärkeä. Asun Helsingissä ja kuljen mökille lähes aina julkisilla. Lähden yleensä matkaan Pukinmäen asemalta, josta kuljen Tikkurilan kautta junalla Mikkeliin. Mikkelissä vaihdan Puumalan bussiin, ja bussipysäkiltä kävelen vielä noin kilometrin mökille. Jos yhteydet osuvat hyvin kohdalleen, koko matka kestää noin viisi tuntia ovelta ovelle. 

Minusta on hienoa, että mökilleni pääsee ilman autoa. Pidän junamatkailussa siitä, että matka alkaa jo asemalta. Siinä on oma tunnelmansa: odottamista, lähtemisen tuntua ja ajatus siitä, että kohta ollaan matkalla. Kun juna lähestyy Savon suuntaa, mielikin alkaa muuttua. Tulee sellainen olo, että ihanaa, kohta ollaan Mikkelissä.

Minulle matkustamisessa tärkeintä ei oikeastaan ole nopeus vaan sujuvuus. Toimivat vaihdot ja järkevät aikataulut merkitsevät autottomalle matkustajalle usein enemmän kuin yksittäiset säästyneet minuutit. Jos Itäradan myötä junavuoroja olisi enemmän tai vaihtoyhteydet toimisivat paremmin, myös mökkimatkani helpottuisivat. 

Reija Ypyä kävelee juna-aseman portaita ylös hymyillen.

Kimppakyydeistä on tullut Reija Ypyälle luonteva osa mökkimatkoja Puumalassa. Kyyti Mikkelin ja mökin välillä järjestyy välillä paikallisten tai mökkinaapureiden avulla: ”Siellä ihmiset auttavat aktiivisesti toisiaan”.

Junamatkailun ilo kulkee mukana

Julkisilla kulkeminen on minulle enemmän elämäntapa kuin yksittäinen päätös. Olen ollut junien ystävä koko elämäni ajan: nuorena reilasin ympäri Eurooppaa, ja edelleen matkustan paljon myös huvikseni. Saatan ostaa lipun Tampereelle tai Jyväskylään, viettää päivän museoissa ja kahvilla ja palata illaksi kotiin. Viime syksynä reilasin Belgiassa, Sveitsissä ja Puolassa, ja tänä kesänä suunnitelmissa on junamatka Ruotsiin ja Norjaan.

Uusien reittien kokeileminen innostaa minua. On hienoa, että Suomeen suunnitellaan uusia ratayhteyksiä, kuten Itärataa. 

Pyrin tartuttamaan junamatkailun iloa myös lastenlapsiini. Olen antanut heille lahjaksi ”mummun kulttuurisetelin” ja tehnyt heidän kanssaan junaretkiä esimerkiksi Hämeenlinnaan. Haluan näyttää, että matkustaminen voi olla elämys jo itsessään – ettei junassa matkustaminen ole vain siirtymistä paikasta toiseen.

Lähde kanssamme raiteille itäiseen Suomeen! Kyselemme juttusarjassa pendelöijiltä, mikä merkitys yhteyksillä on heidän elämäänsä, työhönsä ja arkensa sujumiseen.