Teatterinjohtaja Timo Rissanen: ”Välillä ihmettelen, joko olen jo perillä”
Teatterinjohtaja Timo Rissanen on matkannut junalla Helsingin ja Imatran väliä 15 vuotta. Junassa hän myös ideoi, kuinka saada kansainvälinen menestysnäytelmä Da Vinci -koodi Teatteri Imatraan.
Da Vinci -koodi sai Pohjoismaiden kantaesityksensä teatterissamme helmikuussa. Kansainvälisen menestysnäytelmän nappaaminen itäsuomalaiseen pikkukaupunkiin ei ollut ihan helppoa – valmistelut kestivät 2,5 vuotta. Siinä riitti tekemistä myös junamatkoille.
Kaupunginteatterin johtajana velvollisuuteni on huolehtia, että meillä käy yleisöä. Da Vinci -koodi on kallis projekti, mutta riskin ottaminen kannatti. Siitä on tullut vetonaulamme. Imatralla on lähes 25 000 asukasta, ja viime vuoden yleisömäärämme oli noin 18 000. Imatralaiset käyvät ahkerasti omassa teatterissa, ja kaupungin johdon sekä kaupunkilaisten arvostus teatteria kohtaan on suuri. Tulee meille yleisöä toki muualtakin, etupäässä akselilta Lappeenranta, Kouvola, Mikkeli ja Joensuu.
Teatteriin tullessaan ihmiset liikkuvat autolla, mutta juna voisi olla varteenotettava vaihtoehto, jos yhteydet olisivat nykyistä paremmat. Lauantaina illansuun näytöksestä ei millään ehdi kello 20.20 lähtevään viimeiseen Helsingin-junaan.
Timo Rissanen kertoo, että imatralaiset viihtyvät teatterissaan. Da Vinci -koodille suunnitellaan lisänäytöksiä.
Levolliset rutiinit tekevät matkasta mukavan
Teatteri Imatrassa olen tehnyt töitä viimeiset 15 vuotta. Moni tuttuni kyselee, miten jaksan aina matkustaa. Ei minulle ole koskaan tullut tunnetta, että on raskasta lähteä töihin.
Asun yhdessä puolisoni kanssa Helsingin Vuosaaressa lähellä metroasemaa, josta pääsen helposti rautatieasemalle. Junamatka Imatralle kestää 2,5 tuntia. Se sujuu nopeasti. Välillä ihmettelen, että joko olen jo perillä.
Junassa haen ensiksi kupin kahvia, laitan kuulokkeet korville ja avaan läppärin. Välillä istun ravintolavaunussa lukemassa käsikirjoituksia. Ihmiset utelevat, mitä luen. Se on ihan positiivista, mutta toisinaan joudun sanomaan, etten ehdi juttelemaan.
Väljyys ja mahdollisuus liikkua ovat junassa tärkeitä
Muutama vuosi sitten löysin VR:n appista hyvän palvelun: ravintolavaunusta voi etukäteen tilata aterian, joka sitten tuodaan pöytään sovittuun aikaan. Ei tarvitse jonotella ja odotella. Palvelu on kätevä erityisesti silloin, kun bostoninterrierini Diva on työmatkalla mukana. Diva on ikääntynyt rouva. Hän pysyttelee rauhallisesti paikallaan lemmikkivaunussa, kun käväisen noutamassa kahvin ravintolavaunusta.
Meillä on kotona auto, mutta en ole ajanut viime vuosina ollenkaan. Ja bussilla en matkustaisi mistään hinnasta! Junassa on väljää ja pystyy liikkumaan. Tosin perjantaisin Joensuusta Helsinkiin kulkeva juna on ihan tupaten täynnä Itä-Suomesta tulevia opiskelijoita, sotilaita ja muuten pääkaupunkiseudulle matkaavia.
Lähde kanssamme raiteille itäiseen Suomeen! Kyselemme juttusarjassa pendelöijiltä, mikä merkitys yhteyksillä on heidän elämäänsä, työhönsä ja arkensa sujumiseen.
