Kirjailija Marjo Heiskanen: ”Juna kuljettaa tarinoitani”
18 615 kilometriä ja 180 tuntia. Niin paljon kirjailija Marjo Heiskanen on matkustanut vuoden aikana junaraiteilla, erityisesti kodista toiseen Kuopion ja Helsingin välillä.
Liikun junalla kahden kotimme – Kuopion ja Helsingin – väliä. Olen kirjailija, ja kierrän myös ahkerasti tapahtumia ja yleisötilaisuuksia ympäri Suomea. Valitsen junan aina, kun se on mahdollista. Vuoden aikana olen tehnyt 48 junamatkaa ja viettänyt yhteensä 180 tuntia raiteilla. Kilometrejä on kertynyt 18 615!
Olen syntynyt Lappeenrannassa, mutta asunut elämäni varrella Rovaniemellä, Helsingissä ja nyt jo pitkään pääosin Kuopiossa. Kuopio tuli elämääni ensin työn kautta: toimin siellä kolme vuotta läänintaiteilijana. Kaupunki ei ihan iskenyt silloin ja palasin Helsinkiin. Vuosien mittaan Kuopio muuttui – heräsi eloon. Lopulta hankimme sieltä puolisoni kanssa kakkosasunnon, joka vähitellen muuttui ykkösasunnoksi.
Lyhyempi matka-aika olisi suuri ilo
Ainoa asia, joka junailussa nykyisellään harmittaa, on päivän viimeisen junan aikataulu Kuopiosta Helsinkiin. Se lähtee jo viideltä! Siihen on mahdoton ehtiä työpäivän jälkeen. Toivoisin myöhäisempää vuoroa ja ylipäätään nopeampia yhteyksiä.
Neljä tuntia on minulle henkinen raja, sellainen vedenjakaja. Sen jaksan hyvin, mutta jos matka siitä venyy, alan pitkästyä. Valitsen aina nopeimman vuoron, joka on tällä hetkellä vähän päälle neljä tuntia. Olisi suuri ilo, jos matka-aika lyhenee jopa kolmeen ja puoleen tuntiin Itäradan myötä.
Marjo Heiskanen matkustaa usein koiransa Kiran kanssa. Se on espanjalainen rescue-koira ja jostain syystä intohimoinen junien haukkuja. Asemalla Kira sähköistyy – kuin ei malttaisi odottaa matkan alkua. Kun juna nytkähtää liikkeelle, Kira rauhoittuu saman tien.
Kolmen kovan koon junamatkat
Olen onnekas, että pystyn tekemään työtäni missä vain – ja aivan erityisen hyvin suljetussa tilassa, jossa ei ole liikaa virikkeitä. Juna on sellainen: rajattu, rauhallinen ja täynnä lempeää taustahälinää. Sen tasainen rytmi rauhoittaa ja antaa tilaa ajatuksille.
Sanon usein, että juna on lempikonttorini. Minulla on kolme kovaa koota, joiden parissa matkani sujuu. Kirjoitan omaa kässäriä, luen kirjaa tai teen käsitöitä. Juna kuljettaa minut paikasta toiseen, mutta yhtä lailla se kuljettaa kirjoittamiani tarinoita, joita ilman en olisi minä.
