Maisa Kalliokoski: ”Juna vie minut perheeni luo”

Maisa Kalliokoski valitsee junan ympäristösyistä. Ja siksi, että se on helpoin tapa yhdistää työ, elämä ja säännölliset visiitit perheen luo Parikkalaan. 

Asun nykyään töiden takia Helsingissä, mutta sydämeni vetää kotikonnuilleni Parikkalaan. Suuntaan Etelä-Karjalaan tapaamaan perhettä ja sukulaisiani säännöllisesti – noin parin kuukauden välein, joskus useamminkin. Kesällä kymmenen matkan sarjalippu hupeni nopeasti loppuun. 

Valitsen junan ennen kaikkea ympäristösyistä. En omista autoa, enkä sellaista kaipaakaan. Parikkalaan on itse asiassa nopeampi mennä junalla kuin autolla, siinä säästää tunnin aikaa. Kokeilin joskus kimppakyytejä, mutta ne eivät olleet minua varten: siinä oli liikaa säätöä ja riippuvuutta muiden aikatauluista. On ihanaa, millaisen vapauden junalla matkustaminen tuo. Kotoani Ullanlinnasta pääsen 20 minuutissa rautatieasemalle, mistä voin lähteä lähes tulkoon minne päin Suomea tahansa. 

Aamujunassa ehtii laittautua 

Minulle on muodostunut junamatkoihin tuttu rutiini. On kätevää, kun matkustaessa voi hoitaa omia asioita. Toisinaan lähden matkaan päiväsaikaan, jolloin voin jatkaa työpäivän loppuun junassa. Jos matka-aika lyhenisi Itäradan myötä noin puolella tunnilla, illalla jäisi enemmän aikaa perheen kanssa vietettäväksi – sitä en panisi pahakseni. 

Välillä taitan matkaa myös arkiaamuisin Parikkalasta Helsinkiin päin. Silloin ehdin noin kymmeneksi toimistolle. Myös aamujunassa käytän ajan hyödyksi: laittaudun ja palkitsen itseni aikaisesta lähdöstä ravintolavaunun aamuteellä. 

Myös moni tuttuni pendelöi Itä-Suomesta pääkaupunkiseudulle. Olen useita kertoja löytänyt junasta rupatteluseuraa ja jopa saanut kyydin kotiin asemalta, kun olen bongannut tuttuja. Viimeksi veljenlapseni pyöräilivät minua vastaan junalle, mikä oli erityisen lämmin vastaanotto! 

Maisa Kalliokoski on erittäin tyytyväinen junamatkustaja. ”Juna vie minut sinne, missä perheeni on ja antaa samalla tunteen vapaudesta, josta en halua luopua.”