Arkeologit kartoittavat Itäradan suunnittelualuetta – katso video
Ympäristövaikutusten arviointiin liittyvä arkeologinen selvitys on edennyt maastovaiheeseen. Mitä maastosta etsitään ja miksi – jopa 3000 vuoden takaa? Museoviraston tutkijat Vesa Laulumaa ja apulaistutkija Aleksi Stenberg kertovat, että maan nousun myötä aiemmin meren rannalla sijainneet kohteet löytyvät nyt metsistä.
Arkeologinen inventointi tehdään Itäradan eri linjausvaihtoehtojen alueella. Inventoinnin tavoitteena on varmistaa, että kohteet huomioidaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA). Samalla arvioidaan kohteiden vaikutus radan suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Työt käynnistyivät kesällä 2024, jolloin kartoitettiin ratalinjausalueiden arkeologista potentiaalia.
”Tarkastelimme sekä esihistoriallisia että historiallisia kohteita. Analysoimme muun muassa aiempia arkeologisia kohteita, ympäristöhistoriaa, maaperää ja arkistoaineistoja sekä ilmalaserkeilausaineistoja, joilla pyrittiin mallintamaan arkeologisesti kiinnostavia alueita”, Laulumaa kertoo.
Mittava hanke laajalla alueella
Esiselvitystyö johti maastovaiheeseen, jonka myötä tutkijat pääsivät työvaiheen nimen mukaisesti maastoon. Syys-lokakuussa toteutettavan työn aikana on etsitty uusia arkeologisia kohteita ja tarkastettu linjausvaihtoehtojen alueella tai lähistöllä ennestään tunnettuja kohteita.
Selvitysalueelle on luotu ennustavat mallit pyyntikulttuurien ja maatalouskulttuurien asutukselle, keskittyen asuinpaikkojen valintaan vaikuttaviin tekijöihin. Kivikautisten asuinpaikkojen korkeimman potentiaalin on arvioitu olevan 20–35 metrin korkeudella, merenpinnan yläpuolella olevilla muinaisrantatasoilla. Maatalouskulttuurin potentiaalisimmat alueet sijaitsevat rannikolla ja kulkuteiden sekä jokien varsilla.
”Inventointi on kokonaisuutena mittava hanke ja tutkimusalue on laaja, sillä se kattaa Keravalta Kouvolaan 340 kilometriä vaihtoehtoisia ratalinjoja. Inventoimme linjausten molemmin puolin 200 metrin alueelta eli yhteensä 400 metrin leveydeltä käyden koko vyöhykkeen läpi”, Stenberg sanoo.
Teksti jatkuu videon jälkeen
Viikkoja maastossa satoi tai paistoi
Laulumaan ja Stenbergin ohella maastossa on myös toinen Museoviraston työpari, tutkija Johanna Seppä ja apulaistutkija Antti Laitinen. Maastossa kuljetaan viisi viikkoa satoi tai paistoi. Päivän aikana kilometrejä kertyy helposti toistakymmentä ja välillä mennään umpimetsässä haastavissakin paikoissa.
”Etsimme pintahavainnoimalla maan päälle näkyviä rakenteita, kuten kiviröykkiöitä, rakennusten pohjia, linnoitusrakennelmia, erilaisia kuopparakenteita, tervahautoja ja hiilimiiluja. Olemmekin löytäneet noin parikymmentä mielenkiintoista kohdetta kivikaudesta lähtien 1800-luvulle”, Laulumaa kertoo.
Yhteisiin löydöksiin kuuluvat muun muassa kivikautinen asuinpaikka tuhansien vuosien takaa, hiilimiiluja, rajamerkkejä, vesimyllyjen jäänteitä, varasto- ja säilytyskuoppia sekä kellarijäänteitä. Koska osa arkeologisista kohteista, kuten esihistorialliset asuinpaikat, eivät yleensä näy maan pinnalle, maanomistajilta pyydetään lupa koekuoppien tekemiseen tarkempaa tutkimusta varten.
Pronssikautinen hauta löytyy Porvoosta
Yksi Laulumaan ja Stenbergin inventointikohteista on Porvoon Kulloossa sijaisteva pronssikautinen hauta ajalta 1500-500 eKr. Kyseessä on lain suojaama muinaisjäännös ja tutkijoiden mukaan hyvinkin merkityksellinen hautamonumentti. Maan nousun myötä kohde löytyy tänä päivänä metsästä, mutta alun perin se on sijainnut näkyvällä paikalla meren rannalla, kallion päällä.
”Kun pääsemme maastossa kohteelle, teemme siitä muistiinpanot ja dokumentoimme kohteen, otamme valokuvat, määrittelemme sijainnin ja paikkatiedot, teemme mahdollisen aluerajauksen, jos kohde on maan pinnalle näkyvä ilmiö ja kuvailemme sanallisesti, mikä kohde on, miltä se näyttää ja mikä sen mahdollinen ajoitus voisi olla ja millaisessa ympäristössä se on”, Stenberg kuvailee.
”Vaikka arkeologeja olemme, ruutupaperista ja lyijykynästä on luovuttu. Mobiilitekniikan aikakaudella työvälineenä on pädi ja siitä löytävät sovellukset. Muita työvälineitä ovat kamera, kännykkä, kuvauskopteri, kartta, gps-laite sekä pistolapio ja kaivauslasta”, Laulumaa lisää.
Mikä saa tutkijat tuulettamaan?
Kun maastotyöt on saatu lokakuun aikana päätökseen, alkaa tulosten läpikäynnin ja loppuraportin laatimisen aika. Se valmistuu helmi-maaliskuussa 2025.
”Löytämämme kohteet ja jo aiemmin tunnetut arkeologiset kohteet vaikuttavat Itäradan suunnitteluun siinä vaiheessa, kun kulttuuriympäristöviranomaiset ottavat kantaa suunnitelmaan. Lähtökohta on, että arkeologista kulttuuriperintöä suojellaan”, Laulumaa sanoo.
Onko mahdollista, että löydökset saavat arkeologit ällistymään? ”Olemme tutkijoina aika kivikautisia ihmisiä. Jos tekisimme kivikautisen löydöksen, varmasti tuulettaisimme”, Laulumaa ja Stenberg vastaavat hymyillen.
Tästä on kyse
- Arkeologinen inventointi on osa Itäradan ympäristövaikutusten arviointia (YVA).
- Arkeologisen selvityksen loppuraportti valmistuu vuoden 2025 alkupuolella.
- Keravalta Kouvolaan suunnitellun Itäradan arkeologisen potentiaalin inventoinnista vastaa Museoviraston Arkeologiset kenttäpalvelut.
Liitteet
