Liikenneproffa sen tietää – vaiva, aika ja raha ratkaisevat
Heikki Liimatainen tunnustautuu raideliikenteen suurkuluttajaksi. Junalla kulkeminen on vaivatonta, nopeaa ja kohtuullisen hintaista etenkin, kun sen suhteuttaa matkustustavan tarjoamiin hyötyihin.
Joukkoliikenne on kestävää liikkumista. Sen vetovoima kilpistyy kolmeen kohtuullisuustekijään: vaivaan, aikaan ja rahaan. ”Ihmisiä on vaikea työntää joukkoliikenteeseen, joten joukkoliikenteen tulee vetää ihmisiä puoleensa”, uudistuvan liikenteen professori Heikki Liimatainen sanoo.
Heikki Liimatainen työskentelee Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnassa, Liikenteen tutkimuskeskus Vernessä, jonka tutkimuskohteena on kestävän liikennejärjestelmän kehittäminen. Kehittämiskohteita ovat muun muassa liikenteen palvelut, päästövähennystoimenpiteet, liikenneturvallisuus ja automaattinen joukkoliikenne.
”Ohjaavaksi tulevaisuuskuvaksemme on vakiintunut triplanollavisio. Se tarkoittaa liikennejärjestelmää, joka on turvallinen, päästötön ja tasa-arvoinen”, Liimatainen tiivistää.
Kohtuullisesti kohti kestävää liikennettä
Kestävää liikennettä voidaan tarkastella ylärajan asettaman kohtuullisuuden ja alarajan muodostavan liikenneköyhyyden näkökulmista. Kohtuullisuutta on päästöjen ja luonnonvarojen käytön pysyminen ympäristön kantokyvyn rajoissa. Liikenneköyhyys kertoo liikennepalvelujen puutteesta.
”Liikenneköyhyys tarkoittaa sitä, että ihmisellä ei ole mahdollisuutta liikkua kohtuullisella vaivalla, kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisilla kustannuksilla niihin paikkoihin, joissa päivittäisiä tarpeita on mahdollista täyttää”, Liimatainen sanoo.
”Tekemistä riittää molemmista näkökulmista niin suomalaisella kuin globaalilla mittapuulla. Esimerkiksi liikenteen päästöt ylittävät tällä hetkellä Suomessa kaikilla tulotasoilla kestävän liikenteen maksimipäästöt. Myöskään palveluiden saavutettavuus joukkoliikenteellä ei ole sosiaalisesti oikeudenmukaisella tasolla.”
Yksi kestävä kulma tukee samalla toista
Liimataisen mukaan liikennejärjestelmää muokkaavat trendit, joista automaatio lupaa poistaa liikenneonnettomuudet ja sähköistyminen päästöt, ja jossa liikenteen digitalisaatio ja palveluistuminen nostaa joukkoliikenteen uudelle tasolle. Teknologia on kuitenkin kaksiteräinen miekka, jossa kehitys yhdellä alueella voi vaikuttaa negatiivisesti toiseen.
”Hyvä uutinen on se, että yhtä kestävyyden näkökulmaa edistävät toimet edistävät todennäköisesti myös muita. Kestävien liikennemuotojen kehittämisellä saavutetaan päästövähennyksiä, edistetään liikenneturvallisuutta ja vähennetään liikenneköyhyyttä.”
”Asiaa voi ajatella myös niin päin, että uudistuva liikenne auttaa raideliikenteen tavoitteiden saavuttamista. Joukkoliikenne tarjoaa turvallisia ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia ratkaisuja, sähköllä kulkeva joukkoliikenne päästötöntä liikkumista. Joukkoliikennepalveluita kehittämällä saavutettavuus paranee.”
Raideliikenteen kvartaali on 250 vuotta
Kuten Vernessä nähdään, rakennetulla ympäristöllä on ratkaiseva vaikutus ihmisten hyvinvointiin ja turvallisuuteen, yhteiskunnan sosiaaliseen ja taloudelliseen toimivuuteen sekä ympäristövaikutuksiin. Rakennukset ja yhdyskuntainfra ovat hyvin pitkäikäisiä, joten myös valintojen tulee olla pitkävaikutteisia.
Liimatainen korostaa, että koko valtakunnan saavutettavuus edellyttää rinnakkaisia järjestelmiä, jossa tiestön kunnossapito ei korvaa joukkoliikenteen kehittämistä tai toisinpäin. Korkeat kustannukset ja niukkenevat budjetit ovat niin ikään aiheita, jotka puhuttavat tänäkin päivänä.
”Raideliikenteen rakentaminen tuottaa hetkellisesti enemmän päästöjä kuin teiden rakentaminen. Raideliikenteessä investointeja tehdään kuitenkin harvoin, kun taas sen kapasiteetti liikuttaa ihmisiä ja tavaroita on suuri ja hyödyntämisaika mittava. Raideliikenteen kvartaali onkin 250 vuotta. Raideliikenteen suunnitelmat mahdollistavat pitkällä aikavälillä myös maankäytön suunnittelun.”
”Juna on itselleni ylivoimainen vaihtoehto”
Sukelletaan vielä kohti kolmea kansalaisia kiinnostavaa kohtuutta niiden kiinnostavuusjärjestyksessä: vaivaan, aikaan ja rahaan eli helppouteen, nopeuteen ja lippujen hintoihin.
”Kyse on liikkumien peruspilareista – siitä, että joukkoliikennepalveluita on saatavissa riittävästi kohtuullisella odotusajalla ja kohtuullisilla matka-ajoilla sekä kohtuullisilla hinnoilla. Ihmisiä on vaikea työntää joukkoliikenteeseen, joten joukkoliikenteen tulee vetää ihmisiä puoleensa”, Liimatainen tuumii.
Se onnistuu, kun kehitystä ohjataan oikeaan suuntaan: tarvitaan nopeita yhteyksiä ja tiheitä vuorovälejä, tehokasta liityntäliikennettä ja kohtuullisiksi miellettyjä hintoja. Raideliikenteestä Liimatainen löytää vetovoimaa jokaisen kolmen kohtuullisuuden nimissä.
”Olen junaliikenteen suurkuluttaja. Matkustan Jyväskylästä Tampereelle pari kertaa viikossa ja aika ajoin työn takia Helsinkiin. Juna on ylivoimainen vaihtoehto niin vaivan, ajan kuin rahan näkökulmasta. Junassa voin tehdä töitä, kun taas autoilu olisi hukkaan heitettyä aikaa. Asemalle ja asemalta liikkuminen sujuu kätevästi ja matkustamisen hintakin on kilpailukykyinen.”
