Itäradan varrella – katse 100 vuoden päähän

Itäradan hallituksen puheenjohtaja Arto Räty, siistiin tummaan pukuun pukeutunut lyhythiuksinen mies, jolla on harmaata parransänkeä, poseeraa kameralle

Itärata Oy:n hallituksen puheenjohtaja Arto Rädyn mukaan logististen yhteyksien ylläpito ja rakentaminen on keskeinen edellytys itsenäisen valtion elinvoimaisuudelle.

Itäinen Suomi on keskeinen osa Suomea ja Itärata yhdistää lähes puolen Suomen vaikutusalueelleen, kun siihen kytketään mukaan Savon rata ja Karjalan rata. Samalla se liittää Porvoon mukaan henkilöliikenteen piiriin. Rädyn mukaan Itärata on strategisesti tärkeä.

”Itäisen Suomen elinvoimaisuus on erittäin tärkeä tasapainoisen valtion kehityksen kannalta, mutta myös turvallisuuden osalta. Elinvoimainen alue on paremmin puolustettavissa kuin alue, jossa toiminnot ovat pysähtyneet. Kyse ei ole vain Suomen rajasta, vaan myös EU:n ja NATOn rajasta Venäjän suuntaan”, Räty toteaa.

Ratahankkeiden suunnittelu kunnolla ottaa aikansa, mutta suunnitteluaika on lopulta varsin lyhyt ajanjakso kokonaisuudessa.

”Itärataa ei tulisi arvioida nykyisen budjetin tai rahoitustilanteen kautta, vaan pitäisi pystyä katsomaan 100 vuoden päähän. On tärkeää luoda liikenneinfrastruktuuria, joka mahdollistaa teollisen tuotannon, ihmisten liikkumisen ja on päästöiltään pienin mahdollinen”, Räty sanoo.

Mitä, jos Itärataa ei tulisikaan?

Jos Itärataa ei rakennettaisi, se heikentäisi itäisen Suomen kehittymistä ja pysymistä samassa vauhdissa muun Suomen kanssa. Samalla kansallinen turvallisuutemme heikkenee, jos emme ylläpidä yhteyksiä kaikkiin Suomen nurkkiin samalla tavalla.

Lisäksi kumipyöräliikenteen määrä kasvaisi ja johtaisi nykyrakenteella päästöllisempään ja kustannustehottomampaan tapaan siirtää teollisuuden raaka-aineita, kuten puuta itäisestä Suomesta teollisuudelle.

Millainen junaliikkuja olet?

Nuorempana olin todella aktiivinen. Olen Parikkalasta kotoisin ja kaikki matkat pääkaupungin suuntaan tehtiin siihen aikaan junalla. Silloin matkustettiin vanhoissa puuvaunuissa. Myöhemmin opiskellessani kadettikoulussa ja lasten syntymien myötä kävimme tapaamassa vanhempiani Itä-Suomessa ja matkat tehtiin junalla.

Töitten takia junamatkustamiseen tuli pitkä hiljainen jakso, mutta nyt käyn taas työasioissa itäisessä Suomessa ja viimeiset kokemukset ovat olleet upeita. Työnteko junassa on ollut sujuvaa, helppoa ja rauhallista ja verkkoyhteys on toiminut. Matka on ajoittain tuntunut jopa liian lyhyeltä, kun se ennen tuntui aina liian pitkältä. 

Oma junamuistosi?

Armeijasta minulla on paljon kokemuksia junamatkustamisesta tykistöleireille Lappiin. Sain nuorena upseerina johtaa junakuljetusta pääkaupunkiseudulta Kemijärvelle. Kyydissä oli toistasataa ajoneuvoa ja useampi sata miestä ja matkustimme härkävaunuissa. Teimme ruoan itse matkalla omassa kenttäkeittiössä ja nukuimme lavereilla matkan aikana.